Arto Tolvanen 16.2.2011

Pajavasaroiden pauketta

Pajavasaran pauke Keski-Suomen teollisissa yrityksissä on viime kuukausina kiihtynyt, ja kahden vuoden takaisesta hiljaiselosta ollaan pikkuhiljaa kipuamassa taas tekemisen tahtiin. Yritysten väkimäärät eivät enää vähene. Toisaalta taas kynnys uuden työvoiman palkkaamiseen on edelleen suuri, vaikka teknologiateollisuuden liikevaihto kasvoi viime vuonna kuusi prosenttia edellisvuodesta.

Julkisuudessa teollisuustuotannon viriäminen on uutisoitu hyvinkin myönteisesti, ja kasvuprosentit ovat olleet mairittelevia. Toisaalta edellisvuoden liikevaihto teknologiateollisuudessa on vielä kaukana vuoden 2008 huippuluvuista.

Viime vuoden kaltaisia kuuden prosentin kasvuvuosia pitäisi toteutua vielä ainakin seuraavan viiden vuoden aikana, jotta alalla päästäisiin samalle tasolle, millä oltiin ennen suhdannekuoppaan sukeltamista. Lisäksi näkymät ovat edelleen sumeat. Tilauskannat vientivetoisissa teknologiayrityksissä ovat ohuet, mikä kuvaa edelleen tilanteen epävarmuutta tulevaisuudessa.  Tämä aiheuttaa varsinkin pk-sektorin toimijoiden tuotannolle rajua syklisyyttä ja venymistä entistä lyhyempiin toimitusaikoihin ja toisaalta kykyä sopeuttaa tuotantoa hiljaisina aikoina.

Suhdannekuopan aikana useat Suomessa toimivat kansainväliset yritykset ovat siirtäneet valmistusta lähemmäksi markkinoita ja asiakkaita. Tämä on aiheuttanut sen, että myös koko valmistus- ja toimitusketju on siirtynyt ulkomaisten yritysten hoidettavaksi. Nyt tehdyt tuotannon siirrot ovat olleet kokoluokaltaan sellaisia, että tuotannon palaaminen kotimarkkinoille on erittäin epätodennäköistä.

Vaikka konepajatuotannossa on totuttu aikaisemminkin syklisyyteen ja markkinoiden tervehtymiseen jollain aikajänteellä, ollaan nyt todennäköisesti siinä tilanteessa, että paluuta entiseen ei ehkä enää ole. Tulevaisuuden asiakkaat ja tuotteet eivät olekaan enää niitä, joihin perinteisesti on totuttu.

Asiakkaat on mahdollisesti haettava ihan uusilta aloilta, ja tuotannon rakennetta on muutettava vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Tämä on suuri haaste yrityksille, jotka ovat tottuneet vakiintuneisiin asiakassuhteisiin ja pitkiin toimitussopimuksiin. Tuotanto ja koko yrityksen prosessit ovat rakentuneet tuottamaan tehokkaasti tietyn asiakkaan tiettyjä tuotteita, ja nyt ollaankin tilanteessa, jossa asiakkaat ja tuotteet vaihtuvat tiheässä syklissä.

Mitenkä teollisuusyrityksissä sitten pystytään vastaamaan tähän haasteeseen? Enää ei riitä pelkkä tuotantoprosessiosaaminen ja sen tehokkuuden maksimoiminen. Uudet asiakkaat pitää löytää entistä hajanaisemmasta kentästä ja tuotannon pitää joustavasti sopeutua asiakkaiden tarpeisiin.

Myöskään asiakkaat eivät enää tarvitse vain osia tai komponentteja, vaan tarve on kokonaisuuksista. Tämä taas voi sisältää osien suunnittelun sekä huolto-, ylläpito- ja varaosapalvelun koko elinkaaren; vaativimmillaan asiakaspalvelua 24 tuntia vuorokaudessa ja hyvin lyhyellä vasteajalla.

Teollisuudessa vaaditaan nyt ihan uutta osaamista, jota välttämättä yrityksistä ei löydy, koska tarvetta siihen ei aiemmin ole ollut. Nyt pitää olla tietoa markkinoista ja asiakkaista entistä laajemmalta alueelta ja kykyä löytää uusia asiakkaita. Tarvitaan lisää myynti- ja markkinointiosaamista.

Lisäksi tulevaisuudessa menestyvällä yrityksellä on omia tuotteita ja tuotekehitystä. Yrityksellä ei välttämättä ole aikaisemmin näitä ollut, vaan tuotanto on pyörinyt valmiiksi suunnitellun asiakkaan kappaleen valmistuksen ympärillä.

Kuinka näihin uusiin osaamisen haasteisiin sitten vastataan? Vaihtoehtoina on olemassa olevan henkilöstön monitaitoisuuden kasvattaminen lisäkoulutuksin ja oppisopimuksin, mutta varmasti jossain määrin yrityksiin on syytä hankkia myös aivan uutta osaamista rekrytoinnein. Tuotantokoneistoa on muutettava vastaamaan uusiin haasteisiin ja joustavuutta kasvatettava.

Ehkäpä joudutaan tekemään myös uusinvestointeja koneisiin ja laitteisiin, jotta tulevaisuuden omien tuotteiden tuotantoa ja valmistusta voidaan kehittää. Ohjausprosesseja sekä henkilöstön vastuita ja valtuuksia on muutettava vastaamaan uutta toimintamallia. Myös johtaminen tulee asettaa tarkastelun alle; vanhat opit ei ehkä uudessa tilanteessa olekaan toimivia.

Kehitysprosessien käynnistämien monissa teollisissa yrityksissä on nyt välttämätöntä, jotta lähitulevaisuuden haasteisiin pystytään vastaamaan. Myös yritysten verkostoituminen on monessa tapauksessa keino, jolla globaaleilla markkinoilla voidaan pärjätä. Useassa tapauksessa yksittäisen yrityksen resurssit eivät vain yksinkertaisesti ole riittävät uudessa kilpailutilanteessa.

Uutta osaamista, kouluttautumista ja myös uutta ajattelutapaa tarvitaan nyt suomalaisen teknologiateollisuuden pk-sektorilla. Vanhoilla konsteilla ei enää tulevaisuudessa synny uutta liiketoimintaa.